Siniharmaita mielenmaisemia

                          

Keskitalven keramiikkatuotosten maisemat ja värit näyttävät edelleen ajankohtaisilta. Ihan kuin ikkunasta katsoisi, vaikka on kohta toukokuu. Siniharmaata, valkoista ja ruskeaa. Mustaa savea kului tänäkin vuonna paljon. Varsinkin, kun suurensin merkittävästi mosaiikkipiperrysten kokoa postimerkeistä postikorttiin. Jälkikäteen pähkäiltäväksi tosin jaa näitten kiinnitys kohteeseen, ensimmäisissä versioissa kun unohdin tehdä palojen kylkiin reijät rautalangalle! "Sikaflexillä suoraan seinään" totesi ystävä, joka on selkeästi Pattex-naisen hengenheimolainen. Itse en ihan tohtisi, mutta kokeilumielessä hänelle lähtee turkoosi polkupyörätalo ja sen kaveri. 

Viisastuneena kokeilin tehdä valemosaiikkia, mikä on ripustuksellisesti järkevä vaihtoehto. Mutta yksittäisistä paloista tulee mielestäni mielenkiintoisempi kokonaisuus. Lintuja ja puita näyttää olevan taas melkein kaikissa töissä, mistä lie nekin aina töihini tulevat. Varmaan niiden tekemisen helppoudesta, koska piirtäjä en todellakaan ole!

Jostain ihan ihmeestä putkahti yhteen työhön Tuomiokirkon profiili. Sitä en käsitä, kun ei mokomaan pytinkiin ole oikein mitään oman elämän linkkiä, yksissä häissä olen siellä istua töröttänyt. Ensi kaudella voisi tehdä vastaavan Jyväskylästä ja Harjun kupeesta, siellä olen sentään asunut muutamia hupaisia vuosia.

Talotöihin olen tosi tyytyväinen. Niille on paikka aulassa, ja niistä tulee kiva kokonaisuus. Muiden töiden kiinnitystä pitää vielä miettiä, osa kaipaisi ehkä kehyksiä ympärilleen, mikä helpottaisi ripustustakin. Saavat siis jäädä ajelehtimaan ja odottamaan aikoja ja paikkoja meiltä tai muualta.

Ei tämä mitään väri-ilottelua ole, mutta musta savi, kaoliini ja engobe ovat mieluisia. Egyptin pastaakin parin vuoden tauon jälkeen kokeiltiin, siitä seuraavassa postauksessa, jahka olen saanut työt viimeisteltyä.